Tämän blogin päivittäminen on kestänyt ihan liian kauan, mutta nyt siihen on tulossa parannus :). Pyrin kirjoittamaan blogia säännöllisin väliajoin aiheista, jotka tietysti itse koen kiinnostaviksi ja joista voisi olla hyötyä myös muille.
Erityisesti olen innostunut tänä kesänä suomalaisista marjoista, joita tällä hetkellä on vaikka kuinka paljon tarjolla.  Syön marjoja päivittäin suoraan pensaasta suuhun, metsässä kävellessäni saatan poimia muutaman mustikan mukaani tai kanttarelleja. Haluan myös rohkaista asiakkaitani käyttämään marjoja entistä enemmän pillereiden sijaan varsinkin, kun ihania erilaisia marjoja saa tuoreena.  Marjat ovat mitä parhaimpia vitamiinien, antioksidanttien ja polyfenolien lähteitä.  Marjoja voi käyttää smoothiessa ja vaikka salaatissa tuomaan lisää väriä :)

Teen osa-aikaisesti töisä apteekissa ja aina tulee antoisaa keskustelua asiakkaiden kanssa erilaisista lääkkeettömistä keinoista, joilla voisi edesauttaa terveyttään tai flunssasta paranemista. 
Vitamiinit  ja kivennäisaineet ovat yksi suosituimmista keskustelun aiheista ja niihin on varmasti jokaisella oma mielipiteensä. Näin kesän loppukynnyksellä ja syksyn alkaessa, moni miettii minkä monivitamiini-, C-vitamiini ja D-vitamiinivalmisteen ostaisi unohtamatta kalaöljyjä ja maitohappobakteereja. Minusta on ihanaa huomata ihmisten kiinnostus omaan terveyteensä ja miten moni pohtii keinoja sen ylläpitoon ja  parantamiseen.
Tämä kausi on ihan parasta marjojen,sienten ja kasvisten aikaa. Suomen luonnosta löytyy mansikkaa, mustikkaa, kanttarellia ym. Pensaissa kypsyvät mustaherukat,  punaherukat ja kohta ovat vadelmat valmiita poimittavaksi.  Marjat ovat varsinaisia vitamiinipommeja:
1 dl mustikoita sisältää 4,3 mg C-vitamiinia, 1 dl punaherukoita sisältää C-vitamiinia 15 mg ja 1 dl mustaherukoita sisältää C-vitamiinia jopa 64,3 mg (1).  Päivittäin nautittuna 1 dl jokaista yllämainittua marjaa riittää turvaamaan hyvin päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Marjoilla on myös muita lukuisia terveyshyötyjä. 
Marjoista on hyötyä sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen riskitekijöihin. Marjoista voi olla hyötyä myös  silmien ja aivojen terveydelle.  Marjojen kerääminen on myös eräänlaista hyötyliikuntaa ja stressin lievitystä. Metsässä on ihanaa kävellä (ilman kännykkää) ja kerätä marjoja ilman suorituspainetta.  

Sokerivero, suolavero vai rasvavero?
 
Sokerivero on ollut julkisuudessa pinnalla, kun osa poliitikoista ja virkamiehistä vaativat sokeria verotettavaksi terveysperustein. Tarkoitus on hyvä, muuta haasteellinen. Sokerinkäyttöä on puolusteltu elintarvikeliiton puolelta, sillä että ruokavalio on kokonaisuus ja sokeri vain yksi osa kokonaisuutta.  Sokeriveron puolesta ja vastaan löytyy lukuisa määrä mielipide- ja blogikirjoituksia.

Onko sokeri sitten syypää suomalaisten lihavuuteen? Syövätkö suomalaiset liikaa sokerilla höystettyjä herkkuja, välipaloja ja limsoja? Lihavuus ja siihen johtaneet syyt ovat monimutkainen kokonaisuus, jota ei yksi yksittäinen tekijä aiheuta.  Tutkimustietojen mukaan lihavuutta eniten edistää fyysinen liikkumattomuus eli passiivinen istuminen (1). Istuminen on yhtä helppoa lihavalle kuin laihalle. Liikkuminen on huomattavasti vaikeampaa lihavalle kuin laihalle. Lihavuuden taustalla voi olla mm. sekaisin oleva tunteet ja kadoksissa oleva ateriarytmi. Mitä ateriarytmi sitten tarkoittaa? Syödään kun huvittaa tai ahdistaa tai palkitaan itseään herkuilla rankan päivän päätteeksi.  Vai tarkoittaako ateriarytmi tasaisin väliajoin tapahtuvaa ruokailua oli sitten nälkä tai ei.
 

Säännöllisellä ateriarytmillä voidaan tarkoittaa sitä, että syödään hyvää, monipuolista, laadukasta ruokaa riittävän paljon. Näin tullaan kylläiseksi ja pystytään elämään virkeänä muutaman tunnin päivässä eteenpäin. Optimaalisinta olisi syödä suurin osa päivän energiantarpeesta aamun, aamupäivän ja päivän aikana.  Tällä rytmillä voidaan välttyä iltaa kohden kasvavalta näläntunteelta, joka muuttuu lopulta hallitsemattomaksi rasvaisten ja sokeroitujen ruokien ahmimiseksi.
 
Miten sokeri voi vaikuttaa ateriarytmiin?  Tasaisin väliajoin syöty oikea ruokaa vähentää tarvetta napostella pikkuherkkuja pitkin päivää.  Joten onko sokeriverolla oikeasti vaikutuksia kansanterveyteemme?
Vai olisiko suolan verotuksella enemmän hyötyjä kansanterveytemme kannalta? Suomalaisethan saavat tunnetusta paljon suolaa ruokavaliostaan. Suola on kuitenkin suurempi riskitekijä sepelvaltimotaudin ja verenpaineen kehittymisen kannalta kuin sokeri. Entä rasva, pitäisikö sitäkin? Tutkimusten mukaan rasva on riskitekijä sepelvaltimotaudin kehittymiselle (2).  Edistävätkö runsasrasvaiset ruokavaliot lihomista? Tutkimusten mukaan rasva yksinään ei ole aiheuta lihavuutta (3).  
 
Harvalla suomalaisella on hallussa ruokavalion kokonaisuus.  Tämä tarkoittaa sitä, että kasvisten, marjojen, ja hedelmien määrä ruokavaliossa on vähäinen, mutta lisättyä sokeria, suolaa ja vääränlaisten rasvoja on runsaasti.  Olisiko siis sokerin, suolan ja rasvan terveysperusteinen verotus vastaus siihen, että ruokavalio saataisiin suomalaisilla haltuun?
Veroilla saadaan toki lisää rahaa valtion kassaan, mutta kerättyjen verojen vaikutus kansanterveyteen on vähintäänkin mielenkiintoinen asia.  Ehkä kerättyjen verojen ansiosta saadaan resursseja neuvoloihin, jossa voitaisiin neuvoa lapsiperheitä ruokailutottumuksista, säännöllisestä ateriarytmistä ja opettaa perheitä lukemaan elintarvikkeiden pakkausselosteita.
Kaiken kattavaa ehdottomuutta kaikkea sokeria kohtaan ei ole mielestäni suositeltavaa.  Sokeriahan löytyy myös marjoista ja hedelmistä. Olisiko sokeriverolla vaikutusta myös hedelmien ja marjojen hintoihin? Jos sokeriveron kohdennetaan vain tiettyihin tuotteisiin, niin saadaanko terveellisempien tuotteiden hinnat alaspäin?

 Tällä hetkellä pieni pussi maustamattomia ja suolattomia pähkinöitä maksaa Suomessa enemmän kuin jättikokoinen karkkipussi. Miksi?

Lähteet:

1. Katzmarzyk P, Barreira T,Broyles ST, Champagne CM, Chaput J-P, Fogelholm M, Hu G, Johnson WD,  Kuriyan R, Kurpad A, Lambert E, Maher C,  Maia J, Matsudo V, Olds T, Onywera V, Sarmiento OL, Standage M, Tremblay M,  Tudor-Locke C, Zhao P,  Church T. The International Study of Childhood Obesity, Lifestyle and the Environment (ISCOLE): design and methods. BMC Public Health 2013: 13:900
2. Mozaffarian D. Dietary and Policy Priorities for Cardiovascular Disease, Diabetes, and Obesity: A Comprehensive Review. Circulation 2016;133(2):187-225
3. Fogelholm M, Anderssen S, Gunnarsdottir I, Lahti-Koski M. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res. 2012;56